perjantai 22. lokakuuta 2010

Suosittelen: Onko avioliitto keksitty vai löydetty asia?

Aiemman viestini kommenteissa vilahti linkki, joka ansaitsee tulla nostetuksi paremmin näkyviin. Raapustus.net sivulla löytyy lukemisenarvoinen kritiikki sukupuolineutraalista avioliitosta: Vapaasti määriteltävissä - Onko avioliitto keksitty vai löydetty asia?. Kirjoittaja tekee tekstissä monta huomionarvoista oivallusta sekä itse YLE:n keskusteluun että sukupuolineutraalin avioliiton problematiikkaan liittyen. Suosittelen.

Juttuun pääsee käsiksi tästä. Linkki täytyy copypasteta osoitekenttään:
  •  http://raapustus.net/?id=118

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

YLE:n homoilta ja Päivi Räsäsen ajojahti mediassa

Päivi Räsäselle on tullut lunta tupaan, vaikka vielä ei ole edes talvi. Häneen on kilpistynyt YLE:n homoillan synnyttämä vihainen reaktio. Yli 20 000 on eronnut luterilaisesta kirkosta ja Suomi on päässyt kansainvälisiin uutisiin. Eroajat vievät veromarkat mennessään. Media toisensa jälkeen on monkunut Räsäseltä anteeksipyyntöä. Homoillasta on lehdissä kirjoiteltu paljon. Tässä joitakin poimintoja sieltä täältä henkilökohtaisin kommentein varustettuna.

Sanottakoon varuiksi: Nämä ovat omia huomioitani. Niissä ei kuulu "kirkon ääni". Edustan niissä vain itseäni. En kirkkoa tai edes Patmos Lähetyssäätiötä.

Lähdetään liikkeelle.

Korson seurakunnan kirkkoherra Kari Pekka Kinnunen sanoo olevansa ”pahoillansa monista homoseksuaalien ihmisarvoa loukkaavista puheenvuoroista, joita Yle TV2:n Homoilta-ohjelmassa esitettiin.” Hänen mielestään ohjelman seuraaminen oli ”tuskaista” kirkkoon syy västi sitoutuneelle papille. Monikollisesta ilmaisusta päätellen lähetyksessä loukattiin homoseksuaaleja ilmeisesti tämän tästä. Mutta tarkalleen ottaen miten ja missä? Sitä Kinnunen ei perustele. Loukattiin vaan, hän sanoo. Se riittää. En löydä itseäni enkä muita Kinnusen luonnehdinnasta.

Jos asiatasolla etsitään ihmisarvoa loukkaavia puheenvuoroja, kun niistä kerran ollaan huolissaan, niin suosittelen katsomaan keskustelun uudestaan ja panemaan merkille kuka vihjaili kenen suuntaan ja mitä. Perinteisen avioliittonäkemyksen kannalla olevat rinnastettiin keskustelussa ohimennen ja vaivihkaa jonkin sortin natseiksi, rasisteiksi, apartheidin kannattajiksi, noitavainojen lietsojiksi, (tietysti) homofobikoiksi (siitä oli niin hilpeä sarjakuvakin), syypäiksi homofobiaan, homonuorten itsemurhiin tai siihen, että jotkut uusnatsit käyvät pesäpallomailoin homojen kimppuun. Toden ja tarun erittely näistä mielikuva-argumenteista olisi yksin vaatinut kokonaisen teemaillan.

Sama meno on sittemmin jatkunut niiden toimesta, jotka tahtovat päästä osingoille keskustelun synnyttämästä julkisuudesta. Jari Tervo haukkui blogissaan keskusteluun osallistuneet konservatiivit ”ihmisvihaajiksi” ja rinnasti heitä surutta Iranin presidenttiin, joka on uhkaillut kansanmurhalla, juutalaisvaltion hävittämisellä maailmankartalta. Muutenkin Tervolta olivat estot hukassa hänen sivaltaessaan monille suomalaisille rakkaita uskonnollisia arvoja kaikille paljaille pinnoilla mitä ruumiista löytyy. Räsäsen perhettä on lehtitietojen mukaan viime aikoina uhkailtu yöllä. Että kuka lietsookaan vihaa ja ketä kohtaan? Kuten ohjelmassa totesin, suvaitsevaisuus alkaa hyvästä kotikasvatuksesta. Se on näemmä Tervolta jäänyt puolitiehen.

Monet haluavat nyt kilvan sanoutua irti lähetyksessä esiintyneistä ”homovastaisista kommenteista”. Kuten mistä? Hiukan konkretiaa keskusteluun kaipaisin tässä vaiheessa. Homoseksuaalinen ihmisoikeuksia tai ihmisarvoa ei kukaan studiossa olevista kieltänyt tai kyseenalaistanut. Päinvastoin sanottiin kaikkien ihmisten olevan Jumalan luomia ja loukkaamattoman ihmisarvon omaavia yksilöitä.

Päivi Räsänen korosti keskustelussa, mielestäni oikein, kristilliseen arvomaailmaan pohjalta tapahtuvaa homoseksuaalien tunteiden ja tekojen erottamista toisistaan. Raamatunkaan mukaan ihminen ei itse valitse omia tunteitaan. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia, mutta Jumala ei silti ole vastuussa kaikesta mitä ihmiset tuntevat tai tekevät. Olivat nuo tunteet kokijan itsensä mielestä kuinka luonnollisen oloisia hyvänsä. Myös arvomaailmalla on merkitystä. Ei yksin tunteilla. Joskus voi tuntua hyvin luonnolliselta sanoa toiselle rumasti tai pitää rokulipäivä töistä. Tuon tunteen mukaan toimiminen ei välttämättä ole oikein. Jumala rakastaa kaikkia syntisiä, ja on meidät luonut, mutta Hän ei rakasta meidän syntejämme. Kirkon korkeat edustajat tietävät tämän evankeliumiin liittyvän jaon hyvin ja noudattavat sitä muussa sielunhoitotyössään jatkuvasti. Päivi Räsäselle suuttuminen tämän esilletuomisesta lähetyksessä tuntuu teeskentelyltä.

Piispa Kari Mäkinen, puolestaan sanoi Nelosen uutisille, että Päivi Räsänen puhui tv-keskustelussa ”omalla äänellään, joka ei edusta kirkon ääntä.” Kirkon pappisliiton puheenjohtajan mielestä kirkon ”moniäänisyys” ei tullut riittävällä tavalla esille lähetyksessä. Helsingin Kallion seurakunnan pastori Jaana Partin mielestä Räsäsen ”ja muutamien muidenkin” kommentit olivat ”todella syvältä”. Partin mielestä Räsänen ”voisi pitää suunsa kiinni”. Aika kovaa kieltä näköjään saa käyttää. Ainakin jotkut. Toisessa yhteydessä moitittiin, että ohjelmaan oli otettu mukaan ”vain äärikantojen edustajia”.  Helsingin piispaa ”surettaa, hävettää ja harmittaa” keskustelun yksipuolisuus. Kari Kuulan mukaan hänen seurakuntansa työntekijöistä tuntui, että ”väärät ihmiset” edustivat heitä televisio-ohjelmassa. Kuopion hiippakunnan notaari Marja-Sisko Aallon mielestä hän ”ja lukemattomat muut, jotka teemme työtä sateenkaariväen parissa, saimme taas lunta tupaan”.

Paikalla oli siis vääriä ihmisiä, joilla oli väärät mielipiteet. Moniäänisyys näyttää edellyttävän oikeilla mielipiteillä varustettuja oikeita ihmisiä. Ei ole vaikea aavistaa keitä he ovat ja mitä nuo oikeat mielipiteet ovat. Näin stalinistista keskustelua ei Suomessa ole pitkiin aikoihin käyty. Jos kirkon ääni ei joidenkin mielestä tullut keskustelussa riittävästi esille, niin eikö vastuu ole paikalla olleen Tampereen piispan, eikä Päivi Räsäsen? En ole juurikaan nähnyt kyseltävän sitä, miksi Piispa Repo ei antanut kaivatun ”kirkon äänen” kuulua lähetyksessä selkeämmin. Jos se kerran on eri kuin Raamatun ääni. Kaikki ovat Räsäsen kimpussa kuin herhiläiset.

Näissä julkisissa kommenteissa kummeksuttaa eräs toinenkin asia. Niiden perusteella voisi kuvitella, että YLE:n homoiltaan osallistui ainoastaan arvokonservatiivisia keskustelijoita! Kuitenkin studiokaukalon toisella laidalla oli puolet sateenkaariväkeä. He saivat yhtälailla sanoa sanottavansa. En havainnut heidän kommenteissaan asiatasolla minkäänlaista kumartelua meidän suuntaamme. Päinvastoin. Eräiden puheenvuoroissa meidät, kuten edellä kirjoitin, surutta rinnastettiin homofobikoihin ja uusnatseihin yms.. Oma ”sisäinen lapseni” ei osannut moisesta sen koomin loukkaantua, koska ymmärsin keskustelijoiden purkavan omaa pahaa oloaan, johon heillä sinänsä mahdollisten huonojen kokemusten valossa voi olla oikeutettua aihettakin. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Jos kuitenkin itse olisin sortunut vastaaviin rinnastuksiin tai vihjailuihin olisimme varmasti saaneet kuulla siitä joka tuutista.

Julkisen keskustelun eräänlainen rimanalitus tuli Helsingin ja Espoon piispoilta. Helsingin Sanomien mukaan he ”irtautuvat jyrkästi Ylen Ajankohtaisen kakkosen Homoillassa esitetyistä väitteistä, joiden mukaan sateenkaariperheet olisivat kelvottomia kasvattajia.” Jotenkin jutun otsikosta sai sellaisen kuvan, että Helsingin piispan kokema suru ja suoranainen häpeä ohjelman äärellä kohdistui tällaisiin kommentteihin illassa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kenelläkään – edes piispoilla – ei ole oikeutta keksiä asioita omasta päästään. Osallistuin lähetykseen. Kukaan studiossa ei esittänyt, että sateenkaariperheet olisivat kelvottomia kasvattajia. Päinvastoin. Juuri tämän ajatuksen me selväsanaisesti torjuimme. Itse tartuin kysymykseen jämäkästi keskusteltaessa isän ja äidin merkityksestä lapselle. Meidän ei tieten tahtoen pidä luoda tilanteita, jossa lapsi joutuu kasvamaan ilman isää tai äitiä. Tutkimusten mukaan isä ja äiti ovat lapsen kasvulle tärkeitä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin väittää, että homoseksuaalit sen enempää kuin yksinhuoltajatkaan eivät olisi kelvollisia kasvattajia. Niinpä itse totesin ohjelmassa selväsanaisesti (tarkistakaa nauhalta arvon piispat), että kukaan ei kyseenalaista homoseksuaalien kykenevän kasvattamaan lapsistaan tasapainoisia ihmisiä siinä missä heterokin. Niinpä ei lähetyksessä pitäisi edes nostaa sellaista kysymystä, että kykenevätkö homot kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Tietysti pystyvät. Tähän eivät sen enempää Räsänen kuin muutkaan meidän puoleltamme kaukaloa sanoneet poikkipuolista sanaa. Päinvastoin he ”komppasivat” sanomaani tässä kohden. Ei siksi ole lainkaan perusteltua väittää, että satteenkaariperheiden kelvollisuus kasvattajana olisi kyseenalaistettu ainakaan tässä lähetyksessä.

Julkisessa keskustelussa on muutenkin nähty kuinka asia helposti hukkuu ja vääristyy aivan muuksi kuin mitä puhuja on tarkoittanut. Piispojen tulee varjella myös Räsäsen ja meidän toisten keskustelijoiden ihmisarvoa ja oikeutta sanoa sanottavamme, eikä itse vääristellä ohjelmassa esiin tuotua. Tällainen vääristely heijastuu juuri sellaiseksi henkilöön kohdistuvaksi puolitotuuksien mediahysteriaksi, jota viime päivinä olemme saaneet seurata.

Vielä yksi asia lopuksi. Nyt olisi kaikkien vapaiden suuntien ja herätyskristillisten liikkeiden mielipidevaikuttajien, lehtien päätoimittajien, kirkkokuntajohtajien ja seurakuntien paimenten noustava Päivi Räsäsen rinnalle ilmaisemaan vastalauseensa hänen saamaansa sopiomattomaan julkiseen kohteluun. NUOTTA -lehti näyttää tässä ryhdikkäästi mallia. Samoin Uusi Tie. On rohkeasti seistävä Raamatun mukaisen avioliittonäkemyksen puolesta ja sanottava "Ei!" sukupuolineutraalille "avioliitolle". Näin tulisi nyt tehdä kaikilta paikoilta rohkeasti ja riippumatta puoluekannasta, seurakuntataustasta tai siitä voiko yhtyä joka ikiseen sanaan mitä Päivi on sanonut. Hiljaisuus tässä historiallisessa tilanteessa on hengellistä rintamakarkuruutta. Päivissä ei ehkä kuulu "kirkon ääni", mutta hänessä kuuluu Kristuksen ääni.

Päivi Räsänen on saanut tavallisista rivikristityistä valtavan määrän esirukoilijoita.
Heidän tukensa ja rukouksensa saakoon kantaa häntä näiden vaikeiden aikojen läpi. Facebookiin on joku perustanut Päivi Räsänen Support Groupin. Olisi jännää nähdä, että sinne ilmaantuisi puoluekannasta riippumatta yhtä paljon "tykkääjiä" kuin kirkosta nyt on eronnut väkeä.

perjantai 15. lokakuuta 2010

YLE:n homoilta aiheutti ennätyksellisen erovyöryn kirkosta - ja muuta palautetta.

Posti toi työpaikalle suuren ruskean kirjekuoren. ”Raamatunopettaja Pasi Turunen” luki päällä. Aavistin sen liittyvän YLE:n homoiltaan. Osallistumiseni keskusteluun oli noteerattu. Joku oli vaivautunut ottamaan selvää työpaikkani osoitteesta. Kuoren sisältä löytyi Seta:n julkaisema postikortti. Kuvassa kaksi toisiaan syleilevää mukavan näköistä nuorta miestä katsoi kohti ja kuvatekstissä alla todettiin: ”Oikeus rakastaa ja olla oma itsensä – rätt att älska och vara den man är”. Käänsin kortin ja sieltä löytyi minulle osoitettu viesti: ”Haista paska!”  Asia tuli selväksi. Tai oikeastaan ei. Mutta ainakin palaute oli nimellä varustettu, joten kiitos Simo.

Tällaista palautetta on toistaiseksi tullut hyvin vähän. Valtaosa on ollut myönteistä. Kuten odottaa saattaa, se on tullut Raamattuun uskovilta kristityiltä. Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista.

YLE:n lähetystä seurasi parhaimmillaan 500 000 ihmistä. Lähetys oli sillä hetkellä kaikkien kanavien katsotuin ohjelma. Mielestäni toimittajat vetivät ohjelman ammattimaisesti ja hyvin. Keskustelijat olivat suorapuheisia puolin ja toisin, mutta henkilökohtaisuuksiin ei menty. Lämpiössä vallitsi ystävällinen tunnelma. Keskustelun luonteeseen ja asetelmaan kuului näkemysten vastakkainasettelu. Odottiko joku aiheelta jotain muuta? Mutta henkilötasolla lähetyksen ulkopuolella en itse ainakaan aistinut mitään vihamielisyyttä puolin taikka toisin. Tuntuu, että katsojat reagoivat voimakkaammin kuin keskustelijat.

Oma lukunsa on ohjelman aiheuttama eroamisvyöry kirkosta. Perjantai-iltaan mennessä 6400 ihmistä oli eronnut kirkosta Vapaa-ajattelijoiden nettisivujen kautta. Eroamispiikki on tiettävästi kaikkien aikojen ennätys. Se merkitsee lähes parin miljoonan euron leikkausta kirkon vuotuisissa tuloissa kirkollisveroina. Jää nähtäväksi missä eroamisen lakipiste saavutetaan. Ihmiset osaavat käyttää oikeuttaan olla kuulumatta yhteisöön, joka ei vastaa heidän arvomaailmaansa. Jos se ”minun Jumalani” ei löydy kirkon sisältä, niin ehkä sitä on hyvä etsiä ulkopuolelta. Merkittävä osa kirkon jäsenistä kun on joka tapauksessa sanonut kyllä uskovansa Jumalaan, mutta ”toisin kuin kirkko opettaa”.

Eroamiset ilmaisevat arvatenkin pahastumista. Mutta tarkalleen ottaen ketä kohtaan, se ei ole täysin selvää. Itse veikkaan kuitenkin, että valtaosaltaan meidän ”konservatiivien” esittämiä mielipiteitä kohtaan. Vaikka olihan studiossa homosuhteita siunannut "edistyksellinen" pappikin, johon joukko "konservatiivejakin" on voinut suivaantua. Niin tai näin, on kuitenkin vaikea uskoa, että tuhansille suomalaisille vasta YLE:n lähetyksen äärellä olisi yllättäen selvinnyt, että he kuuluvat liikkeeseen, joka 2000 vuotta on siunannut (ja yhä siunaa) avioliittoon vain miehen ja naisen. Tai että tällainen näkemys kristillisellä kirkolla perustuu Raamattuun, jota se kaikista tulkinnallisista haasteista huolimatta pitää Jumalan ilmoituksena. Jos siis ei voi hyväksyä sitä, että yhteisö, johon kuuluu siunaa avioliittoon vain miehen ja naisen, ja että Raamattua – tuota vanhaa kirjaa – pidetään asiassa määräävänä, silloin on luontevaa jättää sellainen yhteisö taakseen.

Mitään pakkoahan ei ole kuulua kirkkoon. Eikä nyky-yhteiskunnassa ole edes pakko mennä naimisiin, jos kerran on erimieltä kristillisen kirkon kanssa siitä kenelle avioliitto kuuluu.  Kukaan ei nykyään myöskään estä miehiä ja naisia asumasta yhdessä ja muodostamasta kestäviä parisuhteita. Tai kasvattamasta lapsia näin muodostetuissa suhteissa. Tämä koskee sekä homoja että heteroja.

YLE:n keskusteluillassa ei minun mielestäni lietsottu mitään kirkosta eroamista. Päinvastoin Mr. Gay Suomi, Kenneth Liukkonen sanoi asettuvansa ehdolle kirkollisvaaleissa päästäkseen sisään kirkon rakenteisiin sitä muuttamaan. Joten eroamisissa kyse on aikuisten ihmisten omasta mielenilmauksesta ja valinnasta, johon heillä on täysi oikeus.

Ulosmarssissa ihmettelen kuitenkin miksi ihmiset, jotka eivät usko kirkon arvomaailmaan kuitenkin haluaisivat kirkon siunaavan vastoin kirkon omaa arvomaailmaa? Siinäkö toteutuu suvaitsevaisuus?

Kuten ei voi olla yllätys se
, että kristillinen yhteisö on aina siunannut ja yhä siunaa avioliittoon vain mies-nais pareja, ei voi olla yllätys sekään, että monet - itseni mukaan lukien - kokevat perinteisen avioliitton erityisaseman tukemisen edelleen henkilökohtaisesti tärkeänä ja sinänsä arvokkaana asiana. Asiana, jota satunnaisesta haistattelusta huolimatta kannattaa julkisesti puolustaa. Myös tunnetasolla asialla on silloin merkitystä. Ei voi olla niin, että ainoastaan muutosta ajavilla tahoilla on oikeus tunteisiinsa tai kokea asia henkilökohtaisesti tärkeäksi. 

Perinteisen avioliiton tukeminen on helppo dissata leimaamalla sellainen vain homofobiseksi kiihkoiluksi. Tällaista syytöstä on kuitenkin vaikea ottaa vakavasti. Nimittely osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä siitä mistä ja millaisesta asiasta on kyse kristillisen uskon näkökulmasta. Tottakain ymmärrän sen, että eräille avioliiton perusteleminen kristillisen uskon näkökulmasta on täyttä roskaa. Tällaisella henkilöllä on toki hänelläkin oikeus tunteisiinsa. Mutta kysymyksen ollessa se, miksi kristillinen kirkko siunaa vain miehet ja naiset avioliittoon on kirkolla oikeus perustella kantansa muun ohella myös kristillisestä maailmankatsomuksesta käsin. Nimittely voi olla pyrkimys kätkeä oman argumentaation heikkouksia. Eikö tulisi pikemminkin yrittää ymmärtää asian merkitys kristillisen kirkon itseymmärryksen kannalta? Jos nimittäin samaan aikaan puhutaan suureen ääneen suvaitsevaisuudesta.

Euroopan johtava, nyt jo eläkkeellä oleva, luterilainen teologi Wolfhart Pannenberg on kiteyttänyt hyvin: ”Kysymys homoseksuaalisuudesta välittömästi koskettaa kristillisen ihmiskäsityksen perustaa ja Raamatun arvovaltaa kirkossa. Jos homosuhteet hyväksytään kirkossa se olisi uskonpuhdistusta seuraavan luterilaisen kirkon loppu”. Hän toteaa myös, että kirkko, joka ryhtyy siunaamaan homoliittoja ”lakkaa olemasta pyhä, yhteinen ja apostolinen kirkko”. Vahvoja sanoja. Onko Pannenberg, jota myös meidän yliopistossamme luetaan ja arvosteaan, vain homofobikko? Samoilla linjoilla on Yhdysvaltojen johtava luterilainen teologi Robert Jenson. Onko hänkin vain homofobikko, joka ei ymmärrä elämästä tai kirkon avioliittoteologiasta mitään?

Muutokseen pyrkivien voi olla vaikea ymmärtää ja käsittää sen enempää asia- kuin tunnetasollakaan ”kristillisen ihmiskäsityksen perustaa” ja ”Raamatun arvovaltaa kirkossa”. Heiltä voidaan silti edellyttää kunnioitusta kirkon perinteistä itseymmärrystä kohtaan näissä kysymyksissä.  Heidän tulisi keskustelussa siksi osoittaa aitoa halua ymmärtää mistä todella on kysymys kristillisen yhteisön kannalta. Muutoin on vaikea uskoa, että kyse on vilpittömästä huolesta kirkon hyvinvointia kohtaan. Eikö ymmärtämättömyydestä johtuvaa itselleen vieraan halventamista ja ivaamista yleensä ole pidetty merkkinä ennakkoluuloista? Peräti jonkin sortin fobiasta itselle vierasta ja erilaista kohtaan.

Suuren eroamisvyörin aiheuttanut homokeskustelu tuntuu jatkuvan. Mediahan aina tarttuu aiheisiin, jotka nousevat voimakkaasti esille. Aihe kuolee, kun se on kiertänyt kaikki ajankohtais- ynnä muut talk-show lähetykset läpi. Homoaihe on nyt sellainen kuuma aihe juuri poikkeuksellisen erovyöryn vuoksi. Joten jos eroajien tarkoituksena oli osoittaa, että he eivät halua enää kuulla tästä jauhettavan sanaakaan vaikutus näyttää olleen juuri päin vastainen. YLE Oulun Jälkitulilla jatkettiin keskiviikkona Ajankohtaisen kakkosen homoillan viitoittamalla tiellä. Tulevan maanantain A-studiossa klo 21, jossa pohditaan miksi kirkko koki erovyöryn - vastakkain kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja vapaa-ajattelijoiden Jussi K. Niemelä.

Tulevissa blogikirjoituksissani palaan, kunhan jaksan ja ennätän, lyhyesti eräisiin YLE:n illassa nousseisiin teemoihin. Sellaisiin, joihin ei ajan- tai muun syyn tähden ollut mahdollista puuttua itse keskustelussa. Esimerkiksi Oras Tynkkysen ajatukseen ”tasavertaisuudesta” lain edessä. Aion myös kommentoida jälkikeskustelua, kuten Jari Tervon tuoreinta kolumnia. Sen sisältämään kielenkäyttöön edes studiossa olleet sateenkaari-ihmiset eivät alentuneet. Mutta näistä tuonnempana lisää.

Erityiskiitokseni A2:n haasteellisen ohjelman ammattitaitoisille vetäjille, Jyrki Richtille ja Salla Paajaselle. He kohtelivat kaikkia keskustelijoita kunnioittavasti, osoittivat kiinnostusta jokaista, samoin kuin heidän mielipiteitään kohtaan. Omalla ystävällisyydellään he saivat ainakin minut tuntemaan oloni kotoisaksi, niin että oli helppoa olla oma itsensä. Pahoitteluni, jos puhuin liikaa ja toisten päälle.

-------
Aiheesta aiemmin tällä blogilla: 

--------

PS (16.10.): Päivi Räsäsen tuorein kolumni: Vapaus tunnustaa uskoa

-

torstai 14. lokakuuta 2010

Lomalta takaisin työkiireitten keskelle

Palasin lomalta ja tarkoitus on piakkoin jatkaa blogikirjoittelua.

Ensimmäisenä varmaan pitää hiukan jälkiviisaasti kirjoittaa YLE:n homoilta keskustelusta, jossa olin mukana. Kiehtoa ja haastava ilta. Ohjelma on vielä kuukauden verran nähtävillä YLE:n Areenassa.

Sonja Falki ennättikin jo blogissaan kirjoittamaan hiukan Mietteitä YLE:n homoillasta. Itse palaan aiheeseen ihan muutaman päivän sisällä.

On selvää, että keskustelussa, jossa on pitkälti toistakymmentä osallistujaa ja jossa yritetään käsitellä monta osa-aluetta, jää aina paljon sanomatta. Kummaltakin osapuolelta. Lisäksi aikaekonomia pakottaa käyttämään puheenvuoron lyhyesti ja ytimekkäästi minkä vuoksi on valittava haluaako puhua enemmän tunteista vaiko asiasta.

Itse olin tyytyväinen lähetyksen ilmapiiriin sekä toimittajien tasapuolisuuteen. Keskustelu oli suorasukaista, mutta mielestäni missään kohden ei menty henkilökohtaisuuksiin.

Kaikkein haasteellisimmaksi mielestäni muodostui homoliittoja ajavien puheenvuoroissa esiintyvien piilevien ennakko-oletusten purkaminen. Tähän palaan tulevassa blogissani lähemmin.

Olen saanut runsaasti palautetta. Pääasiassa positiivista. Ne ovat tulleet ohjelmaa seuranneilta kristityiltä. Arvelisin, että toisella puolella tilanne on sama: Omilta on tullut paljon positiivista palautetta. 

Jos ohjelman tiivistäisi yhteen lauseeseen se olisi tämä: Keskustelu alkoi hauvelista ja päättyi pingviiniin.

Palaillaan pian asiaan.