torstai 31. maaliskuuta 2011

Älä alistu! -kampanja - Poimintoja muilta blogeilta

Cambridgessa opiskeleva Samuli Siikavirta on kirjoittanut lukemisenarvoisen blogikirjoituksen Kotimaa24.fi blogillaan. Siikavirran mukaan Älä alistu! -kampanja osoitti, että piispat ovat kääntäneet takkinsa mitä tulee 2010 julkaistuun selontekoon Parisuhdelain seuraukset kirkossa

Siinä todetaan, että kirkossa on kolme hyväksyttyä tapaa niille, jotka kokevat vetoa samaan sukupuoleen: Sitoutunut homoparisuhde, pidättyvyys eli selibaatti tai seksuaalisuuden muutosprosessiin lähteminen.

"Selontekoa lainaten 'tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen' – myös muutoksesta puhuneen 'Annin' – 'oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan.' Vai kunnioitetaanko?'
Siikavirta kysyy.

Hän vastaa lainaamalla Askolaa, Heikkaa, Mäkistä ja muita kirkollisia vaikuttajia kohun tiimoilta ja toteaa lopuksi: "Kirkon johto on linjansa valinnut, ja ruohonjuuritaso seuraa massoittain paimensauvojen kumahduksia. Kirkon opetus seksuaalietiikasta on muutettu. Kirkon kelkkaa ei enää käännetä. Takki on käännetty piispainkokouksen selonteon selibaattia ja muutosta tukevalle sanamuodolle. Keskustella saa, mutta vain tietyissä liberaaleissa raameissa tiettyine agendoineen. Kiitos Älä alistu! -kampanjalle todellisuuden paljastamisesta!"
Toinen tutustumisen arvoinen on dosentti Juha Ahvion teksti Uuden Suomen Puheenvuoro blogilla: Älä alistu! kampanja toi esiin keskustelun aseentellisuuden.  Ahvio huomioi, että keskustelussa kampanjaa kritisoineet näyttävät sortuvan juuri siihen vihapuheeseen, suoranaisene totalitaariseen kielenkäyttöön, joka heidän itsensä mukaan on paha asia.
"Ollaanko nyt tekemässä vaikka väkisin ennakkotapausta ”viharikoksen” paraatiesimerkiksi?" Ahvio kysyy. "Tähän suuntaan viittaa Iltalehden brutaali pääkirjoitus 24.3.2011 (”Homofobialle ei saa alistua”), jossa puhutaan ”kirkon nurkissa pesivistä fundamentalisteista”. Eikö ”pesiminen” ole eläinten toimintaa? Vertaako Iltalehden pääkirjoitus kirkon perinteisissä seksuaalieettisissä näkemyksissä pysyviä ihmisiä eläimiin, vieläpä karkotettaviin tuholaiseläimiin? Eikö juuri tällainen sanailu ole sitä pahamaineista ja ihmisoikeuksia solvaavaa natsityyliä? Suositellaanko nyt avoimesti perinteisen ja tunnustuksellisen kristillisyyden äänen vaientamista kiristyksellisin pakkokeinoin?"
Kirkkojärjestyksen, pappislupauksen ja luterilaisten tunnustuskirjojen valossa Ahvio pitää kummallisena Älä alistu! -kampanjan järjestäjätahojen leimaamista "radikaaleiksi". Tilanne on hänen mielestään päinvastoin.  Ahvio kirjoittaa:  
Niin kauan kuin nämä kirkkolain ja -järjestyksen pykälät ovat virallisesti voimassa, asetelma kirkossa on kiistämättä seuraava. Älä alistu -kampanjan takana olevat tahot edustavat kirkkolain mukaista näkemystä, kun taas kirkon nykyjohdon ajama ohjelma edustaa kirkon teologiset ja eettiset perustukset kumouksellisesti hylännyttä radikalismia. Jos kirkon nykyjohto ja sitä tukeva teologisen eliittimme osa katsoo, että ”nyt tiedetään ratkaisevasti paremmin kuin ennen” ja että Raamattua ei enää voi pitää sellaisena normina kuin kirkkolaki edellyttää, olisi tämä avoimesti tunnustettava ja kirkkolaki muutettava tältä osin. Eli toteutettava avoin kirkollinen vallankumous. Jos tähän pyritään salaisesti eikä haluta tätä päämäärää avoimesti lausua julki, on kyse pappislupauksen kieltämästä vehkeilystä.

Kirkkoveneen todellisia keinuttajia ja kaatajia ovat nämä radikaalit, joiden pitäisi ja olisi alun alkaenkin pitänyt miettiä, voivatko he toimia kirkossa, joka lakiinsa ja Raamattuunsa pitäytyen uskoo niin virheellisesti ja taantumuksellisesti. Sen sijaan Älä alistu -kampanjan konservatiivijärjestöihin lukeutuvat eivät ole niitä, joiden kirkosta kuuluisi lähteä.
Ahvion kirjoitus on hyödillnen lukea kokonaisuudessaan: 
Käynnissä olevassa seksuaalieettisessä keskustelussa käytettyä retoriikkaa olen itse arvioinut lyhyesti haastattelussa, joka ilmestyy lähiaikoina Uusi tie -lehdessä. Katkelman siitä voi lukea Seurakuntalainen.fi sivustolta:
Aiemmin olen Uskon Puolesta -blogillani käsitellyt samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin ja niiden siunaamiseen liittyvää ongelmatiikkaa niin teologiselta, filosofiselta ja tieteelliseltä kannalta oheisissa artikkeleissa:


---